Koira on arvostettu ystävä ja jopa työkaveri. Koirien asema ei kuitenkaan ole kaikkialla yhtä korkea kuin meillä. Vaikka meilläkin asiat ovat hyvin, vastuuttomuutta ilmenee niin kauan kuin on vastuuttomia yksilöitäkin. Koirien kohtalo on usein sidottuna omistajaansa. Valitettavasti omistajatkin sairastuvat, elämäntilanteet muuttuvat ja joskus omistajat menehtyvät ennen lemmikkiään. Tällöin koira voi jäädä vähälle huomiolle, päätyä jopa kaltoinkohdelluksi, joutua uuteen kotiin tai lopetukseen. Usein omistaja haluaa koiralleen parasta, mutta oma tilanne voi sokaista ihmisen kokonaiskuvalta. Emme omalta kiintymykseltä osaa aina sanoa, mikä ratkaisu on paras. Usein tällaisen tuskallisen valinnan eteen joutuu koiran vanhetessa tai sairastuessa. Milloin ystävän on aika antaa mennä? Jos perheeseen puhkeaa sairaus joka vie voimavarat, voi eläimestä huolehtiminen tuntua ylivoimaiselta. Tällöin oikea teko voi olla uuden kodin etsiminen.
Löytökoirien määrä pysynyt samana
Löytökissojen määrästä on puhuttu koko vuosi katastrofaalisena. Koirien määrä sen sijaan ei ole ollut räjähdysmäinen Suomessa vähään aikaan. Koirat usein löytävät takaisin kotiin tai saavat uuden kodin melko pian. Valitettavasti jotkin koirat päätyvät löytöeläintaloon väärin perustein omistajan kyllästyttyä tai kohdatessa vaikeuksia.
Näissä tapauksissa koira tuodaan löytöeläintalolle löytöeläimenä, vaikka tosiasiassa halutaan luovuttaa oma lemmikki maksutta kotia etsiväksi. Usein koiran käytös kuitenkin paljastaa, että se ei ole löytökoira ja kaipaa perheensä perään. Omistaja voidaan tavoittaa vielä jälkeenpäin, mutta kyseessä ovat usein paperittomat sekarotuiset koirat, jolloin asian todistaminen voi olla hankalaa. Kodin etsiminen uudestaan on usein monitahoinen asia. Toisaalta koiran luovuttaminen löytöeläinkotiin ja uuteen kotiin on vastuullinen teko, jossa ajatellaan koirankin parasta. Kun asia tehdään valehdellen ja vältellen, pyritään pakenemaan omaa vastuuta ja piilottamaan ongelmia. Uudelle kodille olisi kuitenkin tärkeää tietää koiran alkuperä ja tarina mahdollisimman tarkkaan. Eivätkä ne löytöeläintalotkaan pelkällä hyvällä hengellä toimi. Vastuullinen omistaja pyrkii löytämään koiralleen tarvittaessa hyvän kodin ja pyrkii edes auttamaan siinä.
Koira herkkua?
Siinä missä brittejä kauhistuttaa porojen ja hevosten syönti, taitaa koko länsimaata kauhistuttaa koiranlihan syönti. Erityisesti koiraystävällisessa Suomessa koiranliha herättää voimakkaita tunteita. Etelä-Koreassa syödään koiranlihaa ja maa on usein otsikoissa asian tiimoilta. Mielenkiintoisesti 70 % väestöstä ei syö lihaa, mutta tavasta olisi valmiita luopumaan vain 40 %. Koiran lihan suosio on kasvanut nimenomaan nuoremmalla väestöllä, vaikka luulisi tavan olevan nimenomaan vanhaa perua ja jäämässä unholaan. Ehkäpä koiranliha on Etelä-Koreaisille vahva oman kulttuurin merkki ja kulttuuritietoisuuden noustessa nuoret haluavat pitää perinteistä kiinni? Oli asia niin tai näin, koirateurastamoja suljetaan. Imagolla on kenties yhä suurempi merkitys ja Etelä-Korea haluaa antaa parempaa kuvaa itsestään. 65 % vastaajista pitäisi koiranlihan kasvattamista ja syömistä hyväksyttävänä, mikäli eläimiä kohdeltaisiin hyvin. Eikö tämä päde kaikkeen lihansyöntiin? Koiralla on meidän kulttuurissa niin vahva kumppanin asema, että emme voisi nähdä ystäväämme kasvatettavan lihaksi häkissä, vaikka se voisi siellä elämänsä pihavahtina elääkin.